Tutkijat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat kokoontuvat Turkuun keskustelemaan uskonnosta ja etnisestä toiseudesta

Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Marjo Kaartisen johtama Argumenta-hanke Vihan pitkät jäljet järjestää Turussa 5.–6.10. kaksipäiväisen työpajan, jonka aiheina ovat uskonto, uskonnollinen ja etninen toiseus sekä uskontoon perustuva vastakkainasettelu. 

Kun vieraasta uskonnosta rakennetaan viholliskuva, pääsevät vallalle usein argumentaation tavat, jotka kieltävät yhteistyön ja kompromissin mahdollisuudet. Argumenta-hankkeen kaksipäiväisessä työpajassa Vieras vaarallinen uskonto on tarkoitus käydä läpi historiallisia ja ajankohtaisia tapauksia, jotka ovat johtaneet joko uskonnollis-etnisten jännitteiden kiristymiseen tai vaihtoehtoisesti niiden lieventymiseen.

– Käsittelemme työpajassa kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten uskonnon avulla toiseutetaan ja lietsotaan vihaa sekä millaiset teemat toistuvat näissä ilmiöissä vuosisadasta toiseen. Esimodernin historian on tarkoitus tuoda perspektiiviä ajankohtaisiin keskusteluihin: monikulttuurinen ja -uskontoinen yhteiskunta ei ole uusi ilmiö, vaan ongelmaa eri uskontojen ja tunnustusten yhteiselosta on jouduttu ratkaisemaan niin keskiajan Välimerellä kuin uskonsotien ajan Pohjois-Euroopassa, kertoo hankkeen johtaja, professori Marjo Kaartinen.

Kaartisen mukaan historia ei ole kulkenut lineaarista kehitystä keskiajan suvaitsemattomuudesta valistukseen ja edelleen yleisiin ihmisoikeuksiin, vaan matkalle on mahtunut utopioita, pragmaattista rinnakkaiseloa ja pyhiä sotia.

– Sen paremmin vastakkainasettelu kuin rauhallinen rinnakkaiselo eivät ole ihmisluonnon sisäänrakennettuja ominaisuuksia, vaan niiden takana on kulttuurisia mekanismeja, jotka voivat kussakin yhteiskunnassa toteutua tai jäädä toteutumatta, Kaartinen kertoo.

Tavoitteena ennakkoluulojen lieventäminen

Turussa pidettävä työpaja on hankkeen ensimmäinen yhteensä kolmesta vuosien 2017–2018 aikana järjestettävästä työpajasta. Tapahtumassa luennoivat Siirtolaisuusinstituutin johtaja, uskontotieteen dosentti Tuomas Martikainen, keskiajan tutkimuksen professori Kurt Villads Jensen Tukholman yliopistosta ja Ihmisoikeusinstituutin johtaja, kansainvälisen oikeuden professori Elina Pirjatanniemi Åbo Akademista.

Työpajan tavoitteena on lisätä ymmärrystä uskontoon ja etniseen toiseuttamiseen liittyvistä teemoista sekä paljastaa mahdollisesti puutteellisesti tunnettuja puolia näiden kautta syntyneestä kategorisoinnista. Työpajaan osallistuvat tutkijaryhmät työstävät monitieteisesti ja ongelmalähtöisesti työpajassa käsiteltäviä aiheita ja teemoja yhdessä viranomaisten, toimittajien, taiteilijoiden ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

– Työpajan pohjalta koostetaan myös raportti, jonka tarkoituksena on olla apuna laadittaessa konkreettisia työkaluja perättömien ennakkoluulojen lievittämiseen sekä sen ymmärtämiseen, mistä ennakkoluulot kumpuavat, miten ne kehittyvät ja miten niihin voidaan reagoida, Kaartinen kertoo.

Vihan ja yhteiselon pitkät jäljet

Reima Välimäki vieraili Glossa ry:n blogissa ja kirjoitti jutun tulevaan työpajaamme liittyen.

”Vihan pitkät jäljet -hanke pyrkii tuomaan esiin tutkittua tietoa vastakkainasettelun ja vihapuheen pitkästä historiasta, myös sellaista, joka on ristiriitaista ja yllättävää. Näin muistutamme, ettei mikään oman aikamme viholliskuva ole luonnollinen, historiaton ja väistämätön.”

Jutun voi käydä lukemassa täällä.

Hanke Turun Sanomien haastattelussa

Turun Sanomat kävi haastattelemassa hankkeemme johtajaa professori Marjo Kaartista ja tutkijatohtori Reima Välimäkeä.

”– Toivomme, että erilaiset tahot ottaisivat myös historioitsijoiden annin vastaan. Kun keskustelusta puuttuu historiallinen panos, ilmiöitä ei osata nähdä historiallisessa jatkumossa, Kaartinen sanoo.

Menneisyys ei tarjoa suoria ratkaisuja, mutta historiasta voi olla apua nykyajan ongelmien ratkomisessa.

– Myös menneisyydestä löytyy hyviä ratkaisuja, mahdollisuuksia hillitä hetkeksi konflikteja, Välimäki toteaa.”

Haastattelun voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan täällä.

Pieni katsaus menneeseen, tähän hetkeen ja tulevaan

Heinäkuu on jo hyvässä vauhdissa mutta ajattelin, että voisin vielä palata hieman kuluneessa keväässä taaksepäin ja luoda katsauksen hankkeemme alkutaipaleelle. Järjestimme aiemmin keväällä Argumentan ensimmäisen tapahtuman ja esitimme Turun yliopistolla Elina Hirvosen ohjaaman dokumenttielokuvan Kiehumispiste (2017). Elokuvan jälkeen jatkoimme elokuvan teemojen käsittelyä paneelikeskustelun muodossa. Paneeliin osallistuivat Elina Hirvosen lisäksi Argumentan johtaja, professori Marjo Kaartinen sekä tutkijat Reima Välimäki ja Tom Linkinen.

Halusimme järjestää paneelikeskustelun elokuvan käsittelemistä teemoista hankkeemme kontekstissa. Kuten Välimäki paneelin alussa kertoi, syntyi idea koko hankkeelle tarpeesta osallistua ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Iso joukko vanhojen aikojen tutkijoita huomasi, kuinka viime vuosina yhä kiihtyneet ja politisoituneet puheet vastakkainasettelusta, toiseuttamisesta, vihapuheesta ja polemiikista ovat teemoja, joita he myös omissa tutkimuksissaan ovat käsitelleet, ja käsittelevät yhä edelleen. Teemat eivät siis ole millään tavoin uusia esimerkiksi Euroopan historiassa, ja tästä syystä tämä pitkä historiallinen konteksti on syytä tuoda osaksi myös tämän päivän keskusteluja.

Toiveet keskusteluyhteyksien avaamisesta ovat myös Kiehumispisteen ytimessä. Elokuvalla on haluttu osallistua ajankohtaiseen keskusteluun nationalismin nousuun, vihaan ja pelkoon liittyvistä syistä. Se on myös tehty eräänlaiseksi välineeksi, jonka avulla ihmiset voisivat itse avata keskustelua ja käsitellä kysymyksiä asioista, jotka tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa tilanteessa mahdollisesti ahdistavat tai hämmentävät. Elokuvaa on pyritty levittämään mahdollisimman laajalle, ja sen pystyi kevään aikana tilaamaan esitettäväksi ilmaiseksi yksityisissä ja avoimissa tilaisuuksissa internetin kautta. Näytöksiä tilattiinkin useita satoja ympäri Suomen. Lisäksi elokuvaa esitettiin myös ulkomailla. Tällä hetkellä elokuva on katsottavissa Yle Areenassa. Katselukertoja sille on kertynyt näin heinäkuun alkuun mennessä 26 359 kappaletta, ja luku kasvaa kokoa ajan.

Kiehumispiste_press_material_2-1200x675
Kuva Kiehumispiste

Elokuvaa on siis katsottu, ja keskustelua sen puitteissa ja ympärillä käyty. Kuten järjestämässämme paneelikeskustelussa todettiin, näyttää elokuva monipuolisen Suomen, jossa toiveet keskustelun ja dialogin avaamisesta ihmisten välille ovat läsnä – ainakin näin tietynlaisesta, monin paikoin etuoikeutetusta asemasta katsottaessa. Elokuvaa, kuten koko kuvaa Suomesta, Euroopasta tai ylipäätään maailmasta, on kuitenkin paikoitellen todella vaikea katsoa, ja kokonaisuus voi tuntua hyvinkin ahdistavalta. Toivoa ja toiveikkuutta silti löytyy. Ajatus siitä, että ehkä kuitenkin kaikesta seuraa lopulta jotakin hyvää, kannattelee. Tärkeää on, että kaikesta huolimatta katsoisi asioita kohti, eikä ummistaisi silmiään.

Kiehumispiste_press_material_5-1200x675
Kuva Kiehumispiste

Panelistit toivat keskustelussa esiin elokuvan herättämän, esimerkiksi historioitsijaa usein askarruttavan kysymyksen siitä, kummat tulevat ensin, teot vai sanat. Ovatko viha ja vihapuhe seurausta asioista vai itse liikkeellepanevia voimia? Välimäki huomautti, kuinka esimerkiksi holokaustia edelsi pitkä antisemitistinen keskustelu, jolloin selkeästi ideologinen apparaatti tuli ensin. Tekojen ja sanojen keskeinen suhde onkin myös tämänhetkisessä ajankohtaisessa tilanteessa yksi polttavimpia kysymyksiä, kuten panelistit totesivat.

Yksi vilkasta keskustelua herättävä aihe oli elokuvan kautta esitetyt äänet. Kenen ääntä tuodaan esiin, kuka saa puhua ja kuinka paljon, entä kenen kustannuksella puhe ja sen valtaama tila tapahtuu? Pitääkö keskusteluyhteys saavuttaa kaikkien kanssa? Mitä tapahtuu, jos toiset jätetään keskustelun ulkopuolelle? Hirvonen kommentoi, kuinka aihe on herättänyt paljon keskustelua ja erimielisyyttä ihmisten ja eri yleisöjen kesken elokuvaa tehdessä ja sitä esitettäessä. Hän painotti, että elokuva on pyritty tietoisesti tekemään ja editoimaan niin, että mitkään ns. ryhmittymät eivät saisi enemmän aikaa tai ääntään esiin suhteessa toisiin. Inhorealistista kuvaa ja kaikkia propagandan keinoja on koetettu välttää, ja asiat on pyritty esittämään mahdollisimman toteavaan tyyliin. Kaikki elokuvan osapuolet on haluttu näyttää ennen kaikkea ihmisinä, kokonaisina monina eri puolineen. Keskiössä on ihmisarvo, joka koskee kaikkia.

Tai jonka ainakin tulisi koskea kaikkia. Kaartinen toi keskustelussa esille, kuinka pysäyttävää on esimerkiksi hyvin pitkälle ja kauas menneisyyteen menevä, kulttuuriimme monin tavoin sisäänkirjoitettu rasismi, jota ei aina edes tunnisteta sellaiseksi. Yksinkertaistettuna tämä sisäsäänkirjoitettu rakenteellinen rasismi ilmenee esimerkiksi ajatuksina siitä, että toiset nyt vaan ovat huonompia koska heillä on toisenlainen ihonväri. Tai vielä pahempaa, heillä on toisenlainen ihonväri ja uskonto. Nämä rakenteet saattavat olla niin syvällä, että niitä on vaikea erottaa esimerkiksi omista huonoista elinolosuhteista, jotka voivat olla seurausta monenlaisista eri tekijöistä. Jos ihmisellä ei ole vaikka ruokaa, se on totta kai monin tavoin ongelma, johon tulee suhtautua vakavasti. Tärkeää olisi kuitenkin erottaa, että se ei ole esimerkiksi turvapaikanhakija, joka leivän toisen suusta vie. Kaartinen kommentoi, kuinka yhteiskunnallinen tilanne esimerkiksi reilun kymmenen vuoden takaiseen verrattuna, jolloin Kaartisen teos Neekerikammo. Kirjoituksia vieraan pelosta (2005) julkaistiin, on muuttunut monin tavoin huonommaksi, kun niin sanottu piilorasismi on muuttunut julkisemmaksi ja rasismista on tullut yhteiskunnassamme paikoin jopa hyväksyttyä ja sallittua.

Panelistit1
Panelistit vasemmalta lähtien: Marjo Kaartinen, Reima Välimäki, Elina Hirvonen ja Tom Linkinen

Panelistit puhuivat siitä, kuinka rasismia voi olla vaikea kohdata ja tunnistaa saati tunnustaa itsessään. Omaan mahdolliseen rasismiin voi siis olla todella vaikea suhtautua. Kaartinen huomautti, kuinka tärkeää olisi olla esimerkiksi henkilökohtaisesti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, sillä vieraus pudottautuu usein kohtaamisessa pois. Vieraus on juuri yksi ratkaiseva tekijä, joka sallii ihmisarvon menettämisen. Vieraudesta ja toiseuttamisesta tulisi siis päästä eteenpäin. Keskustelu kulminoitui siihen, kuinka dialogin merkitys tulisi ottaa huomioon kaikessa, sillä yleensä aina löytyy joku kulma, josta ihminen tulee ymmärretyksi. Siinä vaiheessa, kun dialogi loppuu konfliktit kärjistyvät ja tie väkivallalle alkaa. Niin kauan, kun pystymme näkemään ihmisten hyvyyden ja hyvät puolet, on toivoa saada dialogia eri osapuolten välillä aikaan. Samalla on ehkä kuitenkin todettava, että kaikkien välille keskusteluyhteyttä ei välttämättä koskaan saada. Mielestäni onkin kysyttävä, mistä tämä mahdollisesti johtuu ja miten voisimme asiaan vaikuttaa.

Panelistit ja yleisöä

Mielestäni elokuvan ja sen jälkeen käydyn keskustelun nostattama, yksi mielenkiintoinen ja tärkeä asia on pohtia, miten puhumme muun muassa erilaisista osapuolista, jotka ovat näkyvillä kiristyneessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja joita keskustelut ennen kaikkea koskettavat. Järjestämässämme paneelikeskustelussakin esimerkiksi Hirvonen painotti etenkin alussa sitä, ettei elokuvassa ole olemassa niin sanotusti kahta eri vastakkaista puolta, vaan siinä on suuri joukko erilaisia ihmisiä ja osapuolia. Kuitenkin keskustelu muuttui usein puheeksi kahdesta vastakkaisesta osapuolesta, niin kuin monessa muussakin keskustelussa usein helposti käy. Pidämmekö siis jatkuvasti yllä (tietoisesti tai tiedostamatta) polarisoitunutta käsitystä siitä, että on olemassa kaksi niin sanottua ”ääripäätä”, jotka kamppailevat siitä, kuka on oikeassa, kenellä on oikeus olla olemassa ja mihin loppujen lopuksi ihmisarvon ja -oikeudet perustamme? Mitä siitä seuraa? Entä mitä tuohon väliin jää, ja miten voisimme aktivoida sanojen ja tekojen suhdetta siihen suuntaan, että historia ei toistaisi itseään sen verisessä muodossa? Samalla kaiken puheen keskellä on tärkeää muistaa, että tälläkin hetkellä hyvin suuri joukko ihmisiä tarvitsee apua juuri nyt. Tämä fakta ei saa hukkua kaiken muun alle.

Kiehumispiste_press_material_4-1200x675
Kuva Kiehumispiste

Toisaalta viime aikainen puhe kahdesta vastakkaisesta osapuolesta on voinut olla  jotenkin ymmärrettävää esimerkiksi siinä mielessä, että keskustelun konkreettisia ja näkyviä muotoja ovat ehkä monelle olleet tämän kevään aikana Helsingin Rautatientorilla järjestetyt Oikeus elää ja Suomi Ensin -leirit ja mielenosoitukset. Leirit ikään kuin asettuivat saman alueen sisällä toisiaan vastapäätä tilan vastapuoleisille laidoille, jolloin assosiaatio kahdesta eri vastapuolesta ja ”ääripäästä” on voinut helposti syntyä. Leireistä on tosin myös kielen tasolla puhuttu nimen omaa vastamielenosoituksina, ja Suomi Ensin -leiri on itse toimintansa myös sellaiseksi määritellyt. Kuitenkin nyt, kun molemmat leirit ja mielenosoitukset on ainakin toistaiseksi käskyjen mukaisesti purettu – ensin Suomi Ensin -mielenosoitus, kun siitä oli poliisin mukaan aiheutunut välitöntä vaaraa ja kun mielenosoittajia epäiltin useista pahoinpitelyistä, sen jälkeen Oikeus elää -mielenosoitus – on jälleen hyvä hetki yrittää tarkastella myös omia ajattelumalleja sekä tarpeen mukaan haastaa ja purkaa mahdollisesti haitallisiakin käsityksiä.

Nyt on myös hyvä mahdollisuus keskittyä yhä laajemmin miettimään, mitkä ovat niitä kysymyksiä, joita meidän tulisi esittää, jotta keskustelu ohjautuisi niihin keinoihin, joilla esimerkiksi juuri vihapuhetta, rasismia, vastakkainasettelua ja toiseuttamista voitaisiin todella purkaa. Toivon, jo näin hankkeemme kontekstissa, että myös ihmisten laaja historiatieto ja -ymmärrys yhä lisääntyisi, sillä se olisi varmasti yksi merkittävä tekijä ajatellen sekä tämänhetkisiä että tulevaisuuden olosuhteita. Odotankin innolla ja mielenkiinnolla tulevia hankkeemme työpajoja sekä niistä syntyneitä keskusteluja ja tuloksia.

Kirjoittaja on kulttuurihistorian jatko-opiskelija ja Argumenta-hankkeen Vihan pitkät jäljet koordinaattori.

P.S. Elokuvan jälkeen käydyn paneelikeskusten voi käydä kuuntelemassa täällä (alkaa kohdasta 11:00, vaatii voimassa olevan UTU-tunnuksen tai jonkin muun Suomen korkeakoulutunnuksen). Kiehumispiste-vaikuttavuuskampanjan loppuraportin voi käydä lukemassa täällä. Hankkeemme ensimmäinen työpaja järjestetään lokakuussa, raportteja sitä koskien on luvassa myös blogissamme. Muut työpajat toteutetaan vuoden 2018 aikana.

Arvot liikkeessä?

Hankkeen työryhmään kuuluvan tutkija Reima Välimäen blogipostaus asenteista ja arvoista sekä niiden liikkeistä.

Officium Inquisitionis

Puhe arvoista, erityisesti ihmisarvosta ja kansainvälisyydestä rasismia ja ihmisvihaa vastaan, nousi hetkessä hallituspolitiikan keskiöön, kun Keskusta ja Kokoomus perustelivat arvoilla Jussi Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten sulkemista hallitusyhteistyöstä, mutta kokivat jakavansa riittävän yhteisen arvopohjan puolueesta lohjenneen Uusi vaihtoehto -ryhmän kanssa. Nopeasti muun muassa Yle ehti uutisoimaan, että tämä ryhmä ei vaalikonevastausten perusteella eroa arvoiltaan juuri mitenkään Perussuomalaisten ryhmään jääneistä edustajista. Arvopuhe tuomittiin erityisesti oppositiossa pelkäksi poliittiseksi teatteriksi. Tuoreessa muistissa on myös, kuinka loikannut Sampo Terho puolueen puheenjohtajakamppailussa korosti samankaltaisuuttaan Jussi Halla-ahon maahanmuutto- ja EU-linjauksiin.

Kysymys ei ehkä kuitenkaan ole niin yksioikoinen. On erittäin tärkeää, että Yle ja muut mediat selvittävät ryhmien eroja ja samankaltaisuuksia, ja vielä tärkeämpää on, että oppositio tenttaa hallituspuolueilta, mitkä heidän jakamansa yhteiset arvot ovat ja miten hallituspolitiikka muuttuu tai pysyy samanlaisena. Ei saa unohtaa, että Uusi vaihtoehto -ryhmän jäsenet ovat edistäneet ja puolustaneet ihmisarvoa loukkaavaa ja henkiä vaarantavaa maahanmuuttopolitiikkaa, ja heitä pitää siitä edelleen haastaa. Mutta samaan…

View original post 799 more words

Keskustelutilaisuuden live-stream ja tallennus

Tervetuloa tänään Kiehumispiste-elokuvanäytökseen ja keskustelutilaisuuteen Janus-saliin klo 17 alkaen! Mikäli et pääse paikan päälle, on keskustelutilaisuutta mahdollista seurata myös live-stream lähetyksen avulla klo 18.30 alkaen tai myöhemmin uudelleen osoitteessa https://moodle.utu.fi/course/view.php?id=11547 (vaatii voimassaolevan UTU-tunnuksen tai jonkin muun Suomen korkeakoulutunnuksen). Kurssiavain/salasana moodle-alueelle: argumenta2017.

Tarkemmat tiedot tapahtumasta täällä tai Facebookissa.

CFP: Vieras vaarallinen uskonto -työpaja

Hanke järjestää lokakuussa 2017 kaksipäiväisen työpajan, jonka aiheina ovat uskonto, uskonnollinen ja etninen toiseus ja uskontoon perustuva vastakkainasettelu. Työpaja on hankkeen ensimmäinen yhteensä kolmesta vuosien 2017–2018 aikana järjestettävästä työpajasta. Työpajan CFP on nyt auki. Ehdotukset tulee lähettää 31.3.2017 mennessä osoitteeseen: argumenta-viha@utu.fi.

Lisätiedot löydät osoitteesta vihanpitkatjaljet.net/vieras-vaarallinen-uskonto-cfp/.

Kiehumispiste-elokuvanäytös + keskustelu, mukana ohjaaja Elina Hirvonen

Kiehumispiste_press_material_2-1200x675

Kiehumispiste-elokuvanäytös + keskustelu
To 30.3.17 klo 17
Janus-sali, Sirkkalan kampus, Turun yliopisto (Kaivokatu 12, 1. krs.)
Elokuvan kesto 90 min, jonka jälkeen paneelikeskustelu, mukana elokuvan ohjaaja Elina Hirvonen

Turun yliopiston Vihan pitkät jäljet -Argumenta-hanke järjestää Kiehumispiste-elokuvanäytöksen ja paneelikeskustelun torstaina 30.3.2017 klo 17 alkaen Sirkkalan kampuksella Janus-salissa (Kaivokatu 12, 1. krs.). Mukana keskustelemassa on elokuvan ohjaaja Elina Hirvonen. Muita panelisteja ovat Argumenta-hankkeen työryhmään ja tutkijoihin kuuluvat professori Marjo Kaartinen, FT Reima Välimäki ja FT Tom Linkinen.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Paikkoja on kuitenkin rajoitetusti, joten tulethan hyvissä ajoin paikalle.

Kiehumispiste_press_material_5-1200x675

***

Kiehumispiste on dokumenttielokuva, joka esittelee vihaisen ja jakautuneen Suomen eri osapuolet Odinin sotureista turvapaikanhakijoihin – kunnioittaen ja stereotypioita karttaen. Se on tarkoitettu johdannoksi ja keskustelun herättäjäksi ja katsottavaksi yhdessä kaikkialla siellä missä ihmiset kohtaavat.

“Havahduin vuosi sitten siihen, että Suomessa on tapahtunut iso muutos. On muukalaisvihaa ja paljon ihmisiä, jotka kokevat, että ydinlupaukset on petetty, olet syrjässä ja kukaan ei kuuntele.

Valitsin elokuvan päähenkilöt niin, että katsoja voisi pitää jokaisesta henkilöstä. Ja voi pitää myös niistä, jotka ajattelevat toisin kuin itse. Kun Oula ja Tapsa kaikista erimielisyyksistä huolimatta istuvat alasti saunan lauteilla ja kohtaavat toisensa, tekevät he mielestäni suomalaisille suuren palveluksen.

Väitän, että Suomessa tarvitaan vihamielisen ja jakautuneen ilmapiirin puhdistamista. Toivon, että elokuva toimii hyvänä johdantona sille keskustelulle.”

– Elina Hirvonen, kirjailija, toimittaja, elokuvaohjaaja

***

Tervetuloa!

Lisätietoa elokuvasta boilingpoint.fi

Tapahtuma Facebookissa

Kiehumispiste_press_material_4-1200x675