Tietoisku toiseuttamisesta

Videohaastattelu on toteutettu osana Turun yliopiston Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia. Kurssilla kulttuurihistorian aineopintovaiheen opiskelijat harjoittelevat tieteellistä ja populaaria kirjoittamista sekä tiedeviestintää. Julkaisemme blogissamme opiskelijoiden kirjoituksia ja videoita sekä muita teoksia, jotka he ovat tehneet hankkeemme teemoihin liittyen.

Tuotanto: Eero Nummela, Aino Jämsä ja Ella Ranta
Ingressi: Eero Nummela

Teimme kulttuurihistorian kirjoittaminen 2018 -kurssilla lyhyen tietoiskun toiseuttamisesta. Videohaastattelussa kysymyksiimme vastasi tutkija Olli Löytty, FT. Aiheeseen päädyimme, koska ryhmällemme oli annettu aiheeksi ”vihan pitkät jäljet”. Asiaa pohdittuamme totesimme Olli Löytyn tekemät tutkimukset aiheeseen sopiviksi ja mielenkiintoisiksi ja saimmekin hänet haastateltavaksi. Vaikka kyseessä onkin pitkälle historiaan ulottuva aihe, halusimme tarkastella ilmiötä, joka vaikuttaa myös nykypäivänä. Yritimme haastattelussa myös selvittää mistä nykypäivän toiseuttaminen on peräisin ja miten yleistä se on.

Elokuva-arvostelu: Musta on muodissa – mutta Toinen

Kirjoitus on toteutettu osana Turun yliopiston Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia. Kurssilla kulttuurihistorian aineopintovaiheen opiskelijat harjoittelevat tieteellistä ja populaaria kirjoittamista sekä tiedeviestintää. Julkaisemme blogissamme opiskelijoiden kirjoituksia, jotka he ovat kirjoittaneet hankkeemme teemoihin liittyen.

Kirjoittaja: Verna Suominen

Jordan Peelen esikoisohjauksesta Get Out kohistiin jo tammikuussa 2017 sen ensiesityksen aikaan Sundancen filmifestivaalilla, ja hehkutus vain kasvoi vuoden aikana. Pienehkön budjetin kauhuelokuva nousi sekä taloudelliseksi että arvostelumenestykseksi. Viime vuosina on julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa keskusteltu entistä enemmän elokuvateollisuudesta ja sen suhteesta etnisyyteen liittyviin kysymyksiin, joten on varsin osuvaa, että vuoden 2017 suurin kauhuelokuva käsittelee juuri amerikkalaisen yhteiskunnan rasismia ja toiseuttamista.

get-out-main-one-sheet-58753d5968ead-1

Get Out
Ensi-ilta: 5.5.2017. (Suomi)
Ohjaus: Jordan Peele
Käsikirjoitus: Jordan Peele
Pääosissa: Daniel Kaluuya, Allison Williams, Catherine Keener, Bradley Whitford
Pituus: 104 min
Ikäraja: K16

Kriitikoiden arviot Rotten Tomatoes -sivustolla näyttävät 99 prosentin fresh-luokitusta, negatiivisia arvioita on yli kolmensadan arvostelun joukossa vain kolme. Myös yleisöarviot ovat pääosin myönteisiä eivätkä suotta: tiivistahtinen elokuva on paljon ajatuksia herättävää, mutta samalla myös todella viihdyttävää katsottavaa. Voittoputki jatkui elokuvan kerätessä kauhuelokuvalle epätyypillisesti neljä Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen kategorioissa, ja Jordan Peelesta tuli gaalaillan päätteeksi ensimmäinen parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin voittanut afroamerikkalainen.

Satiirisella otteella rasismia käsittelevän Get Outin tarinan keskiössä on Daniel Kaluuyan esittämä Chris, joka matkustaa tyttöystävänsä Rosen (Allison Williams) kanssa tapaamaan viimeksi mainitun vanhempia (Bradley Whitford ja Catherine Keener). Vanhemmat eivät tiedä tyttärensä poikaystävän olevan musta, mikä etukäteen huolestuttaa Chrisiä. Kiusallinen vierailu saa vähitellen painajaismaisia piirteitä. Chris tuntee itsensä ulkopuoliseksi pelkkien valkoisten ihmisten keskellä ja kuvittelee alkuun kiusallisuuden johtuvan vanhempien vaikeudesta käsitellä valkoisen tyttären ja mustan miehen välistä suhdetta, mutta vähitellen käy ilmi, että Rosen perhe salailee jotain uhkaavaa.

Hyväntahtoinen toiseuttaja

Kun pohtii, millainen ihminen on rasisti, mielikuva voi olla seuraava: Texasissa maaseudulla asuva punaniskamies, joka on nainut oman serkkunsa, ammuskelee pihallaan tyhjiä kaljatölkkejä haulikolla ja jonka vaatekaapista löytyvät Ku Klux Klanin jäsenlakanat. Ilmeisen maalitaulun sijaan Peele osoittaa, ettei rasismiin vaadita lakanaköörin jäsenyyttä, vaan satiirin purtaviksi joutuvat valkoiset liberaalit.

Jo elokuvan alkumetreillä kuullaan kahteen kertaan, kuinka Rosen isä Dean Armitage olisi äänestänyt Obamaa kolmannen kerran, jos se olisi ollut mahdollista. Paras presidentti koskaan, ja juuri se, jonka noustua valtaan kaikki rotuongelmat maagisesti lakkasivat olemasta – ainakin Dean Armitagen kaltaisten ihmisten mielissä. Kaikki mustassa kulttuurissa on hienoa ja antirasistisen ideoiden kelkkaan ollaan valmiita hyppäämään välittömästi. Tällä voidaan kuitata kaikki oma rasismin puolelle lipsuva käytös. Get Out iskee valkoisiin ihmisiin, jotka yrittävät parhaansa mukaan vakuuttaa niin itselleen kuin muille, etteivät ole rasisteja, ja jotka tarkoittavat hyvää, mutta lopputulos todellisuudessa ei ole paljon parempi ja edistää toiseuttamista.

Armitagen perhe pitää puutarhajuhlat, jälleen täysin valkoiset. Jokaisen vieraan on aivan pakko päästä tarkastelemaan Chrisiä, juttelemaan tälle, tuomaan esiin oma yhteytensä mustaan kulttuuriin. Katso, minä tiedän ja ymmärrän, sinä olet cool, joten minä en ole rasisti. Samalla kuitenkin käy kivuliaan selväksi – myös ja etenkin valkoiselle katsojalle – kuinka nämä henkilöt toiseuttavat Chrisiä. Yksi nainen esittää geneerisen ”onko totta, että musta on parempi sängyssä” -kysymyksen tuoden esiin yleisen mustan mieskehon seksualisoinnin, jota on fantasian lisäksi käytetty mustan väestön demonisointiin. Myös kiinnostus mustaan kehoon atleettisessa mielessä tuodaan esiin: perheen isä ja veli eivät voi olla puhumatta urheilusta ja Chrisin mahdollisesta potentiaalista.

Kertaakaan kukaan ei ole aggressiivinen, vihamielinen tai kunnolla töykeä. Kaikki elokuvan henkilöt pyrkivät Chrisin kanssa keskustellessaan ystävällisyyteen, tosin kykenemättä estämään pientä kiusaantumista. Mutta vaikka asian esittäisi kuinka ystävällisesti, sisältö pysyy samana: Chrisiltä kielletään normaalius. Aina on kyse vain valkoisen puhujan omista mustiin kohdistuvista käsityksistä ja odotuksista, ja pakosta tuoda esille oma valveutuneisuus ja tietämys afroamerikkalaisesta kulttuurista. Tämä välittyy katsojalle niin kiusallisena, että se saa paitsi kiemurtelemaan myötähäpeästä, myös pohtimaan, tuleeko itse toimineeksi aivan samalla tavalla.

Ei koskaan yksilöllistä identiteettiä

Elokuva, etenkin juhlakohtaus, osoittaa tehokkaasti, kuinka täysvalkoinen ympäristö estää Chrisiä kokemasta tilanteita vain itsenään. Kuinka ei-valkoinen pääosin valkoisessa ympäristössä kieltäydytään näkemästä yksilönä ja ihmisenä, vaan tämä on aina osa suurempaa ryhmää. Hänen on oltava jatkuvasti paikan token black guy, jokainen kohtaaminen tuntuu pyörivän vain ihonvärin ympärillä. Chris joutuu jatkuvasti valkoisen joukon tuijoteltavaksi kuin eksoottinen villieläin, ja puhuteltavaksi aina mustan väestön edustajana, ei vain yksittäisenä ihmisenä. Valkoisessa katsojassa tämän keksiminen saattaa aiheuttaa empaattisen reaktion: entä, jos minulle kävisi noin koko ajan? Ei-valkoiselle katsojalle tilanteet saattavat näyttäytyä jokapäiväisinä tapahtumina. Toiseuttamisesta ja yksilöllisen identiteetin sivuuttamisesta tai kieltämisestä on tullut arkista.

Identiteetin uhkaaminen ja määrittely ulkopuolelta nousee yhdeksi Get Outin keskeisimmistä aiheista. Vaikka kukaan ei suhtaudu Chrisiin vihamielisesti, reaktioista on havaittavissa pettymys, kun stereotyyppiset käsitykset mustista eivät vastaakaan todellisuutta tai niihin ei saada suoraa vahvistusta. Säännöllisin väliajoin elokuvassa törmätään uuteen stereotypiaan Yhdysvaltojen mustasta väestöstä, joihin valkoisten hahmojen – ja varmasti monien katsojien – tiedot perustuvat: kiinnostus urheiluun, fyysisyys, seksuaalisuus, aggressiivisuus ja niin edelleen. Yksikään näistä ominaisuuksista ei juuri näy Chrisin teoissa tai persoonassa, mutta ne liitetään häneen silti valkoisten hahmojen mielissä. Chris ja Rosen veli Jeremy käyvät keskustelun, jossa Jeremy pohtii Chrisin potentiaalia menestyä vapaaottelijana. Ensin viattoman kuuloinen, joskin ennakkokäsityksiä esiin nostava keskustelu, joka kuitenkin tuntuu sisältävän hiljaisen viestin: muista, millainen sinun kuuluisi olla. Sinä olet luonnostaan aggressiivinen, minä osoitan sinulle täydellisen paikan.

Myöhemmin oman identiteetin määrittely uhataan kieltää Chrisiltä kokonaan, kun tiivis viimeinen kolmannes pääsee käyntiin. Kontrolli sekä identiteetistä että ruumiista pyritään siirtämään valkoisten hahmojen käsiin – kirjaimellisesti. Elokuvan voidaan helposti nähdä kommentoivan yhteiskunnan valtarakenteita. Dominoiva kansanryhmä – tässä tapauksessa valkoiset amerikkalaiset – määrittelee normit ja myös sen, miten vähemmistöjen tulee esiintyä ja käyttäytyä. Armitagen perheen psykiatriäidin esittelemä sunken place kuvastaa, miten mustan vähemmistön ääni pyritään vaimentamaan, ja samaan symbolikategoriaan liukuu myös aikaisin elokuvassa nähtävä peura: joku muu pyrkii ottamaan vallan Chrisistä ja hänet sysätään avuttomaksi sivustaseuraajaksi.

Orjat ja brutaalit poliisit

Kun keskustellaan mustien ja valkoisten amerikkalaisten välisistä jännitteistä, väistämättä oman historiallisen mausteensa tuo mukanaan orjuus. Näin ollen ei ole yllätys, että myös Get Out tuo sen esiin. Referenssejä on havaittavissa läpi elokuvan, teekupin kilistelystä hopealusikalla bingoksi naamioituun, erittäin huolestuttavan näköiseen huutokauppaan. Joidenkin ylle heitetään jopa lampunvarjostin: perheen isä tiedostaa, kuinka stereotyyppiseltä ja epäilyttävältä näyttää, kun suuren talon omistavan valkoisen perheen palvelusväki koostuu ainoastaan kummallisesti käyttäytyvistä mustista. Juonen kannalta aiemmin mainitun huutokaupan lisäksi tärkeäksi seikaksi nousee puuvilla: kuten orjien, myös Chrisin on nypittävä puuvillaa pysytelläkseen hengissä – joskin toisenlaisessa kontekstissa. Ehkä mielenkiintoisin orjuusviittaus on luettavissa rivien välistä, kun lähestytään elokuvan kliimaksia ja Armitagen perheen salaisuudet alkavat selvitä. Valkoinen mieli pyrkii ottamaan kontrollin mustasta ruumiista ja työntämään sen omistajan tahdon sivuun. Ehkä pohjimmiltaan orjuudessa oli kyse juuri siitä. Get Out soveltaa konseptia kauhuelokuvaan ja liioittelu sekä kirjaimellistaminen saavat melkein koomiset mittasuhteet, mutta ajatuksen karmivuus puskee silti onnistuneesti läpi.

Orjuutta hieman nykyaikaisempi, usein otsikoihin ja sosiaalisen median feedeille nouseva huolenaihe on mustiin kohdistuva poliisiväkivalta. Viime vuosina on etenkin sosiaalisessa mediassa noussut esiin useita tapauksia, joissa afroamerikkalainen mies on ammuttu kuoliaaksi poliisin toimesta. Selittävä tekijä, miksi nämä tilanteet nykyisin nousevat esille, on kännykkäkameroiden olemassaolo: monista tilanteista on saatavilla videomateriaalia. Myös Get Out viittaa tähän: Chris on ammatiltaan valokuvaaja ja käsittelee kameraa läpi elokuvan, mutta etenkin puhelimen kamera paljastaa jotain huolestuttavaa.

Läpi elokuvan tarkastellaan mustien amerikkalaisten erittäin herkkää suhdetta poliisiin sekä poliisi-instituution rakenteellista rasismia. Hyvin tämä käy ilmi alun kohtauksessa, jossa Rose ja Chris soittavat poliisin paikalle ajettuaan vahingossa peuran yli. Vaikka Rose ajoi, poliisi vaatii nähtäväkseen Chrisin papereita. Väestöryhmien erilaista suhdetta lainvalvojiin alleviivaavat myös hahmojen reaktiot. Chris, joka on nähtävästi kokenut samankaltaisen tilanteen ennenkin, ja on näin ollen tottunut toiseuttamiseen, pyrkii hoitamaan tilanteen nopeasti ja olemaan ärsyttämättä poliisia. Rose, joka ei ole vastaavaa kokenut, väittää vastaan suivaantuneena ja puolustaa poikaystäväänsä. Hyvin paljon mustien amerikkalaisten suhteesta poliisiin kertoo myös se, että elokuvan ehkä pelottavin kohtaus sisältää poliisiauton saapumisen.

Get Out tuo viestinsä esiin vahvasti, onnistuen samalla viihdyttämään. Yhteiskunnalliset teemat ja referenssit nousevat vuoroin jännityksen, kauhun ja komedian kautta, usein jopa hyvin suoraan, mutta saarnaamatta. Vajaat kaksi tuntia kestävä elokuva ei tunnu myöskään liian pitkältä. Todennäköisesti Get Out avautuu eritaustaisille ihmisille hieman eri tavoilla, mutta etenkin valkoiselle katsojalle kyseessä on hyvin silmiä avaava kokemus.